Melonta

Melontareittejä ja melontakelpoisia vesistöjä, jokia ja järviä on runsaasti eri puolilla maata. Suur-Saimaa, Päijänne, Pielinen, Kymijoki, Kokemäenjoki ja Oulujärven vesistöt, Ivalojoki, Inarijärvi ja Pohjanmaan joet, rannikkoseudut, kymmenet tuhannet pienemmät järvet ja jokireitit ovat kaikki mielenkiintoisia melontaretkikohteita.

Retkimelonta on:

  • lähes äänetön ja puhdas tapa liikkua luonnossa

  • monipuolista, terveellistä liikuntaa, jossa rasitusta on helppo säädellä

  • koko perheelle sopiva harrastus

  • parasta mitä Suomi tuhansien järvien maana voi tarjota

Taitava retkimeloja:

  • omaa reipasta retkimieltä, hyvää kuntoa ja uimataitoa

  • asennoituu oikein turvallisuusasioihin

  • kunnioittaa luonnonvoimia ja tuntee veden käyttäytymistä

  • hallitsee retkimelonnan perustekniikat

  • tuntee melontavälineistöä ja varustautuu oikein

  • harjoittelee säännöllisesti melontataitoja ja tuntee omat rajat

  • hallitsee retken suunnittelun ja ajankäytön arvioinnin

  • hallitsee suunnistamisen ja reitinvalinnan vesillä

  • osaa pelastautumisen ja pelastamisen avainasiat

  • tuntee kanootin huoltoa ja osaa korjata rikkoutuneet välineet

  • suojelee luontoa ja ympäristöä

  • asennoituu kannustavasti muihin retkeilijöihin

Paras tapa aloittaa melontaharrastus on lähteä mukaan retkimelonnan peruskurssille. Kursseja järjestävät paikalliset melontaseurat ja Suomen Ladun jäsenyhdistykset. Kursseja järjestetään eri puolilla Suomea.  Jos kurssille ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta osallistua, voi melontaharrastuksen aloittaa myös kokeneemman melojan opastuksella. Hyväksi retkimelojaksi kasvetaan vain kokemuksen myötä. Aikaa tähän saattaa kulua useita vuosia, mutta tämä omien tietojen ja taitojen jatkuva kehittäminen on osa melonnan vastustamatonta viehätystä.

Suomen Latu noudattaa melonta- ja retkimelontakoulutuksessaan melontaturvallisuuden neuvottelukunnan hyväksymää yhtenäistä suomalaista nousujohtoista koulutusjärjestelmää.

 

Valistunut retkeilijä ottaa huomioon lakien ja asetusten määräykset (mm. mitä sisältyy jokamiehen oikeuksiin ja mitä ei), perehtyy luonnonsuojelumääräyksiin, osaa varoa rauhoitettuja alueita ja kunnioittaa ranta-asukkaiden intimiteettiä. Hän ei aiheuta melua, ei roskaa eikä vahingoita puita eikä kasveja. Hän varoo rantautumasta pesimäluodoille kriittisinä alkukesän aikoina sekä kaikin tavoin pyrkii liikkumaan luonnossa luonnon ehdoilla, sen rauhaa häiritsemättä.

Melontaretken suunnittelu:

  • laaditaan varusteluettelo

  • tutustutaan karttoihin, reittiselosteisiin, merikortteihin

  • selvitetään reitin kokonaispituus, korkeuserot ja virtaama sekä veden korkeus

  • selvitetään melontaesteiden, kuten koskien, patojen, matalien siltojen yms. sijainti

  • kartoitetaan aloitus- ja lopetuspaikat sekä kulkuyhteydet niihin

  • selvitetään reitin varrella olevat palvelut, kaupat, kioskit, ravintolat ym.

  • huomioidaan nähtävyydet reitin varrella tai sen läheisyydessä

  • selvitetään maanomistusolot ja hankitaan tarvittavat tulenteko- sekä leiriytymisluvat

  • arvioidaan matkanopeus

  • selvitetään avunsaanti- ja yhteydenottopaikat sekä -välineet

  • arvioidaan ja mahdollisuuksien mukaan testataan retken osanottajien taso ja aiempi retkimelontakokemus

  • tarkistaan kalusto ennen lähtöä, jokaisella olisi hyvä olla kulkunopeudeltaan samanlainen kalusto ja hyväkuntoiset varusteet

  • seurataan sääennusteita

  • etukäteistutustuminen ja -tiedustelut

Retkimelonnassa turvallisuus on ykkösasia. Oikea varustautuminen, riittävät tiedot ja taidot sekä oikeanlainen asennoituminen luontoa ja muita ihmisiä kohtaan ovat tekijöitä, jotka pitää jokaisella melontaretkellä ottaa huomioon. Ryhmässä melominen on turvallista, yksin ei ole suositeltavaa lähteä melontaretkelle.

Melontaretkellä huomidaan ennen kaikkea kulloinenkin säätila. Peesaus on retkimelonnassa sallittua ja se nopeuttaa matkantekoa, kunhan vetovuorot jaetaan tasaisesti voimien mukaan. Tuuli ja veden virtaussuunnat vaikuttavat myös etenemiseen; vastatuuleen melominen on raskasta, mutta pahin lienee voimakas sivutuuli, joka saattaa kaataa kanootin.

Retkimelojan pitää pyrkiä aina tekemään turvallinen reitinvalinta ja etsiytyä viipymättä saarten ja rantojen suojaan, jos olosuhteet muuttuvat uhkaaviksi. Edelleen pitää huomioida muu vesiliikenne ja noudattaa erityistä varovaisuutta liikuttaessa väylien yli. Aloittelevan melojan on viisasta välttää koskia, niiden vuoro tulee aikanaan taidon karttuessa.

Retkimelojan tulee aina varautua siihen, että joutuu veden varaan. Melontaliivi tulee vesillä olla aina yllä! Vaatteiden kastumisen varalta retkivarustukseen kuuluvat varavaatteet. Ne on pakattava vesitiiviiseen varustepussiin, jollaiseksi parhaiten soveltuu tarkoitukseen suunniteltu melontapussi. Muista, että vesi johtaa kylmää moninkertaisesti ilmaan verrattuna. Jos varavaatteet jostain syystä ovat jääneet matkasta, tulee märistä vaatteista nopeasti vääntää vesi mahdollisimman tarkoin pois.Tuulensuojaisessa paikassa voi hätätilanteessa tehdä kuivattelutulet, edellyttäen että taskuun on varattu vesitiiviiseen pakkaukseen tulitikut. Sytykkeinä kannattaa käyttää kuusen kuivia alaoksia tai kuivia heiniä.

Suunnittelussa otetaan huomioon riittävän usein pidettävät tauot. Varsinkin kajakilla meloessa olisi viisasta rantautua noin tunnin välein jaloittelemaan. Ennen melomaan lähtöä kannattaa juoda pari desilitraa (muista juoda myös melonnan lomassa). Pidemmille melontaretkille valmistauduttaessa on ennen lähtöä hyvä "tankata" eli lisätä kehon hiilihydraattivarastoja syömällä tukevasti leipää, perunaa, riisiä, spagettia ja makeaa jälkiruokaa.

Pelastautumis- ja pelastamisohjeita hätätilanteiden varalle

ensin ihmishenget,
sitten kanootit,
seuraavaksi melat,
vasta lopuksi muut varusteet,
mikäli itseään vaarantamatta
pystyy nekin pelastamaan.

virtaavassa vedessä kannattaa toimia seuraavasti:

  • ui kanootistasi kiinnipitäen ylävirran puolelle

  • pidä melastasi tukevasti kiinni

  • ui selälläsi ja pidä jalkoja edelläsi lähellä pintaa

  • kun pääset kosken ohi, ui kanootin kanssa turvallisimmalle rannalle

  • merellä kaatuneen itsepelastus on joko eskimokäännös tai lähimpään rantaan uittaminen

  • terve harkinta yläjuoksulla ja kanootin kanto kosken ohi on esimerkillisempää retkeilyä kuin liian suuri uhkarohkeus ja elämysten metsästys

Oma apu on paras ja nopein apu! Jokaisen melojan tulee pyrkiä ensiksi pelastamaan itsensä ja auttaa sen jälkeen mahdollisuuksien mukaan muita. Vaaratilanteiden välttämisen ja niistä selviytymisen on oltava vaistomaista.

Melontaretken varusteluettelo (ohjeellinen):

  • retkelle sopiva kajakki tai intiaanikanootti ja mela (myös vara-)

  • melontaliivit ja aukkopeite

  • riittävästi lämmintä vaatetta, myös käsineet ja päähine

  • varavaatteet ilmatiiviisti pakattuna esim. melontapussissa

  • melontajalkineet sekä kumisaappaat

  • sadeasu ja sademuovi

  • teltta, laavu tai muu majoite

  • makuupussit vesitiiviisti pakattuna

  • riittävästi juomaa, esim. juoma- tai termospullossa (kylmettyneelle vahvasti sokeroituna)

  • retkieväät ja energiapitoista

  • retkimuonaa

  • ruokailuvälineet

  • retkikeitin ja polttoaine

  • tulitikut vesitiiviisti pakattuna

  • puukko ja kirves

  • kartat kastumiselta suojattuna

  • kompassi

  • yöretkillä myös taskulamppu (tai otsalamppu)

  • eräretkille kanootin korjauspakkaus

  • ilmastointiteippiä

  • hinausköysi/pelastusköysi

  • kypärä (koskissa pakollinen)

  • aurinkovoide ja aurinkolasit

  • päähine

  • roskapussit

  • tuulimittari

  • hätäraketit

  • tulitikkuja ja kynttilä

Ensiapupakkaus

  • kolmioliina

  • steriilejä siteitä kahta eri kokoa

  • ideaaliside ja joustoside

  • vedessäkin kestävää laastaria

  • perhosteippiä viiltohaavoihin

  • särkylääkettä

  • kyypakkaus

  • antiseptista jauhetta tai salvaa

  • leukoplast-teippiä

  • neula

  • pumpulia

  • atulat

  • sakset

  • palovammaside

  • voidetta hyönteisten puremiin

  • henkilökohtaiset lääkitykset

Myös hyttysten, mäkäröiden ja muiden ötököiden varalle on hyvä miettiä vastakeinot ennakolta; etenkin Lapissa hyönteisvaara on kesä-heinäkuussa todellinen ja saattaa pilata retken, jos asiaan ei ole varauduttu.

Huomioi nesteen tarve. Meloessa niin kuin yleensäkin liikkuessa on tärkeää juoda riittävästi. Ennen melomaan lähtöä kannattaa juoda pari desilitraa ja melonnan lomassa, etenkin lämpimällä, nestehukkaa aiheuttavalla ilmalla neljännestunneittain. Juomana vesi, jossa on hiukan suolaa (2 grammaa/litra) on hyvä, siihen voi lisätä myös rypälesokeria (noin 2,5-5 % -pitoisuus on sopiva, viileällä säällä pitoisuus voi olla 10 %). Valmiit urheilujuomajauheet ovat myös hyviä ja helppokäyttöisiä.

Kanootin pakkaaminen:

Yöpymisvarusteet pakataan ensin sitten ruokailuvälineet ja varavaatteet, viimeiseksi helpoimmin ja nopeimmin saataville turvallisuusvarusteet, ensiapupakkaus, yms.

  • suojaa kastumiselta, myös sade- ja roiskevedeltä

  • kiinnitä varusteet kanoottiin, jotta liikkuva lasti ei haittaa liikettä ja varusteet pysyvät tallessa jos kanootti kaatuu

  • sijoita paino tasaisesti: painavimmat varusteet keskelle, kajakissa suurin osa taakse, mutta ei liian takapainoisesti

  • varusteet eivät saa haitata melomista eivätkä kanootista poistumista

  • huomioi varusteiden vaikutus kanootin kelluvuuteen

  • mitoita säilytyspakkausten koko ja määrä kanootin mukaan

  • pakkaa merikajakissa myös kannelle (esim. varamela, hinausköysi, kartta, kompassi, merkinantotorvi)

Kajakkiin nouseminen:

Kanoottiin on syytä mennä yksi kerrallaan toisen tukiessa vuoronperään kanoottia rannalta tai kanootista. Matalaan kannelliseen kajakkiin mennään pujottautumalla siten, että melan varren toinen pää on asetettu poikittain kanootin aukon takareunan päälle ja melan toinen pää tukeutuu rantaan tai laituriin. Meloja pujottautuu nyt kajakkiin ottamalla selän takaa otteen toisella kädellä aukon takareunasta ja melan varresta sekä toisella kädellä rannanpuolelta melanvarresta. Klassinen virhe kajakkiin menossa on, että vyötäisillä oleva aukkopeite jää istuuduttaessa penkin ja melojan väliin, ja kun sitä kanootissa istuen riuhdotaan irti, kajakki kellahtaa kumoon. Eli aukkopeite pitää olla ennen kajakkiin menoa lähelle kainalokorkeutta, jolloin vältytään tältä liian varhaiselta eskimokäännöksen alkuvaiheelta.

Eskimokäännös:

Se on taitavan melojan tapa kieräyttää alakautta kajakki ympäri. Eskimokäännös on erityisen tarpeellinen koski- ja merimelonnassa, joissa se voi olla ainoa tapa pelastautua. Eskimokäännöstä kannattaa harjoitella asiansa osaavan kouluttajan opastuksella lämpimässä vedessä, esimerkiksi uimahalleissa järjestettävillä melontakursseilla. Ideana käännöksessä on, että melalla vedetään pitkä veto ja veden vastusta hyväksikäyttäen noustaan takaisin pystyasentoon.

Kajakkimelonnan tekniikka:

Kajakkimelonnan tekniikassa on olennaista saada selkä- ja vatsalihakset mukaan melontaliikettä vauhdittamaan. Tavallisin virhe lienee se, että melotaan liiaksi kädet koukussa, sen sijaan, että kumpikin käsi vuoronperään rytmikkäästi ojentuisi suoraksi. Mela on ikäänkuin potkuri, joka pyörii tasaisesti käsien varassa melojan edessä. Parhaiten oikean melontatekniikan oppii melontakurssilla asiantuntevan kouluttajan ohjauksessa.

Kanootin siirto maitse:

Lyhyet siirrot on helppo tehdä kantaen, mutta esimerkiksi jo puolen kilometrin pituinen kanto-osuus alkaa olla työlästä. Käyttökelpoinen lisävaruste melontaretkille, joilla on luvassa useita pitkähköjä maasiirtymiä, onkin irtopyörät. Pyörien päällä kanoottia on helppo vetää tai työntää, jos maastopohja sen sallii.

Vesillä suunnistaminen eli navigointi:

Se ei itse asiassa eroa paljoakaan maalla tapahtuvasta suunnistamisesta. Tarvitset kartan ja kompassin sekä taitoa käyttää niitä. Suunnistaminen perustuu ennalta suunniteltuun reittiin, jota seurataan ympäristöä havainnoimalla tai kompassisuuntaan luottaen. Vesillä suunnistamisen näkökulma poikkeaa maastosa tapahtuvasta suunnistuksesta. Kanootissa istutaan lähellä veden pintaa, jolloin näkökulma ympäristöön on horisontaalinen. Kartta puolestaan kuvaa asioita aina lintuperspektiivistä. Kartan antaman informaation hahmottaminen vesillä, eli rannan muotojen, saarien ja muiden kiinnekohtien "lukeminen" on haasteellista ja vaatii hahmotuskykyä, mutta on harjoituksen avulla opittava taito. Kompassi auttaa kun näkyvyys huononee.

Lähde: http://www.suomenlatu.fi/